Moi MNi, kiitos rakentavasta kommentistasi. Yhden lauseen tempaaminen ja kommentointi pitää tätä turhaa keskustelua yllä tällä listalla. Valitettavasti en kykene enkä ehdikään kirjoittamaan 12-osaista Ensyklopediaa, jossa voisin selittää kaikki tausta-sivu ja rivienväliin jättämättömät kirjoittamattomat tiedot/ajatukset/sisällöt, joita alun perin tarkoitin.
Sinulla on oikeus omaan erakko-dx-käsitykseesi ja minulla toivottavasti omaani.
Eli kiteytettynä oma ideani ehkä oli, että yksin harrastaessa ilo harrasteesta saattaa loppua nopeammin kuin yhdessä asioita eteenpäin vieden ja yhteistoiminnassa harrastaen (tarkoittaa siis aktiivista kanssakäymistä yms). -Ja kuten edellisessäkin viestissä kerroin "TÄMÄ LIENEE OMA HENKILÖKOHTAINEN ONGELMANI" [=tragediani, koska mieluummin olisin sosiaalinen. Mutta monesta syystä johtuen olen tielleni eksynyt- sijaintini [vahva dx-ajatus taustalla], terveyteni [enkä aio ruveta keskustelemaan tästä täällä tämän enempää], työn aiheuttamat [sama kuin edellä], huoli ja järjestely vanhemmistani [isäni osalta loppui kevääseen 2011, äidin osalta onneksi jatkuu [92v 1.3.), omat perhejärjestelyt [järkyttävä 240 km työpaikkojen etäisyys]. Nuo muun muassa- Mutta, en uskokaan olevani mitenkään erikoinen, uskon että monet eivät itkisi tuollaisesta turhasta.
Mutta oikeassa olet, että yksin [siis jos aikansa voisi suunnitella täysin omien tarpeittensa ja tavoitteidensa mukaisesti] varmasti olisi ihan mukava tilanne dx-kuuntelua ajatellen. Mutta olen ilmeisesti erilainen erakko, kaipaisin harrastamista mukavien ystävien kanssa. Toki samalla niin, että minulla olisi aikaa hoitaa kaikki muu, mitä elämässäni täytyy tehdä.
Muutkin harrasteeni kärsivät samasta [=ajanpuutteesta, keräilyt -suomalaiset postimerkit ja ehiöt, kasetit, levyt ja cdt [musiikki siis], wanhat kirjat ml. dekkarit ja osin sarjakuvat], isot radiokoneet [putkivwehkeitä 30-l alkaen] jne...
Eli jotain pitäisi muuttaa. Ja valitettavasti varmasti muuttuukin, sillä varmasti muutan [jos luoja suo] lähiaikoina (alle puolen kokoiseen asuntoon ja kerrostaloon Rovaniemellä).
Mutta, mihinkä laitan kaiken "omaisuuteeni"- vakavasti olen miettinyt holecaustin perustamista pihapiiriin "viimeisenä tekonani" ennen muuttoa- siinä ´poistuisi materiaalin sijoitusongelmat ja toisaalta vuosikymmenten "tyhjänpäiväisen nyhjäämiseni" (=pitkien työpäivien tulosten) haihtuminen muistojen savuna ilmakehää lämmittämään.
Eli tämän vuoksi sinun on otsasi hiessä työtä tehtävä? [alalla 35 vuotta- sis. opiskelut 4v.- nyk työpaikka 27v.]
Mutta tämä on vain yksi tarina 5 miljardin muun joukossa. Porskutetaan eteenpäin,
AHE
------------
Kaipa tämä menee yksityisesti sinulle eikä yleiselle, niin tuon gmailin nuoli näyttäisi viittaavan. Vai mitä veetä mie moisista ymmärrän mitään, enkä välitäkään.
Jos vikalle tulee eli yleisesti en silti häpeä, koska en nyt jaksa hirmuisesti kirjoitella, ja omat juttuni voivat olla julkisia jos joku niistä riemua revittelee.
Ihmisten kipupisteet eri tilanteissa ovat erilaiset.
Meillä on sama ammatti ja kumpikin olemme hortonomeja.
Minun tehtäväkseni tuli lopulta olla kaupunginpuutarhuri savolaisessa kaupungissa, jossa 23 000 asukasta, ja joka ei ehken ihan niitä kiitollisimpia virkoja. Eräässä kaupungissa minulle aiemmin (työnjohtajana ollessani) todettiin, ettei se virka sovi "orvokkisieluille," on niin raskas tehtävä.
Iisalmessa oli revittävä itseään neljään suuntaan: 1. kaupunkilaiset, 2. poliitikot (luottamushenkilöt, eli tekninen lautakunta, kaupunginhallitus ja -valtuusto), 3. esimiehet eli kaupungininsinööri (tekninen johtaja myöh.), suunnittelupäällikkö ja kaupungingeodeetti ja 4. omat alaiset (työnjohtajat, etumiehet ja työntekijät). Kaupunkilaisilta saattoi tulla haukkumasoittoja jopa 22.00 illalla kestäen tunnin, parhaimmat 02.00 yöllä. Poliitikot saattoivat aloittaa puhelinkeskustelun "Olen kaupunginvaltuutettu!," ja asia koskikin risukasaa oman talon takapihalla (pidin visusti huolen, ettei sitä risukasaa poistettu 1,5 vuoteen, koska tuo puhelun aloitus saa aina näppylöitä perseeseeni), ja poliitikot muutenkin aina vaikeutena. Määrärahoja supistettiin vuosi vuodelta, ylimmän kaupungin johdon kanssa olin sotajalalla (saatoin soittaa päällikkölleni "Sinä puutut asioihini, vaikka et tiedä paskaakaan niistä!"), omat porukkani kapinoi, kun mun oli pakko käydä syksyisin lomautusneuvotteluja ym, mutta silti töitä tehtiin. Lopun organisaatiomuutoksen jälkeen olin edelleen kaupunginpuutarhuri titteliltäni, vailla ainoatakaan alaista, vailla vastuuta taloudesta ja budjetin laadinnasta. Olin juuri se, mitä halusinkin olla ja mihin sain koulutukseni, suunnitteluhortonomi. Porukkakin vaihtui, minut siirrettiin Puistotoimistolta Kunnallistekniselle suunnitteluosastolle. Stressi jatkui. Minulle siirtyi kaupungin tonttipuiden kaatolupien tarkastuskäynnit. Harvoin lupia esitin ja jos niin, saatoin henkilökohtaisesti käydä koskettamassa yli 100 vuotiasta mäntyä oksasta ja pyytää anteeksi... Apulaisrakennustarkastaja (jolla oma vastuu tonttipuista) sanoi minulle: "Tämä työ syö miestä!" Hän oli samanlainen kuin minä.
Ja sitten muistan tilanteen. Seisoin pankkiautomaatin edessä enkä muistanut, että miten tavallista automaattia edes käytetään!!! Minulle lopulta selvitettiin, että sekin oli ylireaktio stressistä. Pankkikorttini jäi sisälle. Ja selkä vikuroi, en nukkunut lääkkeilläkään, kihti vei jalat. Ihanaa. Ja muista syistä olin sairaalassa peräti 8 kertaa, viikosta kahteen kuukauteen kerrallaan. Jäin sairaslomalle tammikuussa 2004 eli reilut kymmenen vuotta sitten. Sairasloma jatkui loppuvuoteen ja sain eläkepaperit tammikuussa 2005. Eli reilut 10v olen ollut työelämästä poissa. Työelämästä jäin pois alle 48 vuotiaana ja eläkkeelle alle 49 vuotiaana. Jatka sie AHE kaemmin kuin minä ja pidä lippu korkealla! :D
No ok, jäin eläkkeelle ja minulla oli asunto, jonka rahoituksen olin määritellyt sen mukaan, että olen töissä. Pankin kanssa en päässyt yksimielisyyteen, 60 neliön yksiöni oli myytävä, ja se meni halvalla. Ja kas, velkojakin jäi. En todellakaan enää kaivannut ihmisä, jokainen niistä sai pysyä niin kaukana kuin halusi. Päätin muuttaa vuokrayksiöön, kauaksi ihmisistä viimein. Halusin paikan olevan niin vaikea saavuttaa, ettei ihmisiä tulekaan kuin pakosta. Hailuoto ihanne jo lintuharrastuksen vuoksi, tuttu paikka. Ja 7 kilometrin merimatka mantereeseen aiheuttaa sen, ettei tänne kuka tahansa tule jos en sitä pyydä tai toivo. Ja muutenkin elämä menee nyt näin, vouti vie eläkkeeni netto-osasta 1/3 vielä seuraavat 9 vuotta kai. Lopuilla elettävä, ja piru vie elänkin. Siitä huolimatta, vaikka oma koti meni, virkakin, ja terveys täysin hanurista. Tuon aikaisista kissoista onneksi toinen vielä jäljellä täyttäen 20.4. jo 19v. Hänen siskonsa meni viime heinäkuussa 19v ja 1kk iässä, hauta on ikkunani läheisyydessä takapihalla.
Eli ihmisten kipupisteet erilaiset. Vanhempani menivät 1992 ja 1998, olen ollut orpo jo kauan, Ja uskon, että vanhempani olivat yhtä eläinrakkaita kuin minä.
ps. Olin 1,5v Snellman Korkeakoulussa Hesassa tuon Lepaan Puutarhaopiston jälkeen Biodynaamisen viljelyn ja maisemanhoidon linjalla. Homma olisi kestänyt 2v, miulta loppui yksityisessä opinahjossa kesken rahat. Muistan persoonallisen professori Reijo Wileniuksen, hänen opuksiaan olin lukenut aiemminkin. Lähin kontaktini häneen tosin oli se, että herra käski minua lopettamaan tupakointi Honkasyrjän huvilassa. Tosin pellon syrjässä hän kertoi hassuja jäniskokemuksiaan. Asuin tuon lisäksi aiemmin myös Svalvikin Huvilassa, nämä ovat niitä reippaasti yli 100v vanhoja hienostohuviloita Hesan Jollaksessa meren rannalla, eli joita vuokrattiin myös opiskelijoille. Svalvikissa keittelin kahvia Pentti Linkolalle, kuljeksimme metsiköissä, katselimme kiikareilla haahkoja, istuimme seuraavalla kerralla voikukkapellolla. Viereinen Jollaksen kartano oli silloin myöskin väliaikainen opintopaikka, kunnes uudet rakennukset rakentuivat kauan jälkeeni. Jollaksen kartanon puiston kasvit upeita. Valitettavasti iso punatammi oli kaatunut myöhemmin. Se oli kooltaan samaa luokkaa kuin Kultarannan Huvilatilan punatammi, jonka oli istuttanut silloisen Viron presidentti. Kultarannassa olin 1979 Kekkosen aikaan. Sain kunnian 5x kertaa sanoa "Hyvää päivää Herra Presidentti" ja 1x olin kurvissa ajaa polkupyörällä Kekkosen päälle. Jos niin olisi käynyt, olisiko puutarha-alani loppunut siihen? ;))
Voi näitä muistoja.
t. MNi Hailuodosta ihan ystävyydellä
Moi MNi, kiitos rakentavasta kommentistasi. Yhden lauseen tempaaminen ja kommentointi pitää tätä turhaa keskustelua yllä tällä listalla. Valitettavasti en kykene enkä ehdikään kirjoittamaan 12-osaista Ensyklopediaa, jossa voisin selittää kaikki tausta-sivu ja rivienväliin jättämättömät kirjoittamattomat tiedot/ajatukset/sisällöt, joita alun perin tarkoitin.
Sinulla on oikeus omaan erakko-dx-käsitykseesi ja minulla toivottavasti omaani.
Eli kiteytettynä oma ideani ehkä oli, että yksin harrastaessa ilo harrasteesta saattaa loppua nopeammin kuin yhdessä asioita eteenpäin vieden ja yhteistoiminnassa harrastaen (tarkoittaa siis aktiivista kanssakäymistä yms). -Ja kuten edellisessäkin viestissä kerroin "TÄMÄ LIENEE OMA HENKILÖKOHTAINEN ONGELMANI" [=tragediani, koska mieluummin olisin sosiaalinen. Mutta monesta syystä johtuen olen tielleni eksynyt- sijaintini [vahva dx-ajatus taustalla], terveyteni [enkä aio ruveta keskustelemaan tästä täällä tämän enempää], työn aiheuttamat [sama kuin edellä], huoli ja järjestely vanhemmistani [isäni osalta loppui kevääseen 2011, äidin osalta onneksi jatkuu [92v 1.3.), omat perhejärjestelyt [järkyttävä 240 km työpaikkojen etäisyys]. Nuo muun muassa- Mutta, en uskokaan olevani mitenkään erikoinen, uskon että monet eivät itkisi tuollaisesta turhasta.
Mutta oikeassa olet, että yksin [siis jos aikansa voisi suunnitella täysin omien tarpeittensa ja tavoitteidensa mukaisesti] varmasti olisi ihan mukava tilanne dx-kuuntelua ajatellen. Mutta olen ilmeisesti erilainen erakko, kaipaisin harrastamista mukavien ystävien kanssa. Toki samalla niin, että minulla olisi aikaa hoitaa kaikki muu, mitä elämässäni täytyy tehdä.
Muutkin harrasteeni kärsivät samasta [=ajanpuutteesta, keräilyt -suomalaiset postimerkit ja ehiöt, kasetit, levyt ja cdt [musiikki siis], wanhat kirjat ml. dekkarit ja osin sarjakuvat], isot radiokoneet [putkivwehkeitä 30-l alkaen] jne...
Eli jotain pitäisi muuttaa. Ja valitettavasti varmasti muuttuukin, sillä varmasti muutan [jos luoja suo] lähiaikoina (alle puolen kokoiseen asuntoon ja kerrostaloon Rovaniemellä).
Mutta, mihinkä laitan kaiken "omaisuuteeni"- vakavasti olen miettinyt holecaustin perustamista pihapiiriin "viimeisenä tekonani" ennen muuttoa- siinä ´poistuisi materiaalin sijoitusongelmat ja toisaalta vuosikymmenten "tyhjänpäiväisen nyhjäämiseni" (=pitkien työpäivien tulosten) haihtuminen muistojen savuna ilmakehää lämmittämään.
Eli tämän vuoksi sinun on otsasi hiessä työtä tehtävä? [alalla 35 vuotta- sis. opiskelut 4v.- nyk työpaikka 27v.]
Mutta tämä on vain yksi tarina 5 miljardin muun joukossa. Porskutetaan eteenpäin,
AHE
PS. Omat kantasi ovat kyllä ihan järkeviä ja perusteltuja, MNi. Elämäntilanteeni on ehkä vain hiukan erilainen juuri nyt.
Sama "Ressin uhrilammas"
----Alkuperäinen viesti----
Lähettäjä: moukeri.niiranen@xxxxxxxxx
Päivämäärä: 11.3.2014 16:20
Vastaanottaja: "Suomalaisten DX-lista"<dx@xxxxxxxxxxxxxxxx>
Aihe: Re: [DX] RM 2 2014
"Eli noin lyhyt voi olla tarina, jos harrastetta puurtaa enemmän omissa nurkissaan kaukana muista (erakkona)." kirjoitti AHE
Ei maailma ja DX-kuuntelu erakoitumiseen lopu! =)Kaikkea muuta!!!Mulle se on oikeastaan ollut elinehto, täysin yksin puurtaminen (toki lehtien DX-jutut apuna, mutta ilman niitäkin pärjää) ei DX-kuuntelua haittaa tippaakaan, aina parempi näin.Jo yhden henkilön läsnäolo voi haitata hommiani....Samoin lintuharrastuksessa: yhdestä kolmeen lintuporukkaa yöpyy luonani viikonloppuisin vuoden aikana kun sesonki on.Enemmästä jo ärtyisin ja tuntisin oloni tukalaksi, koska kaipuu yksinoloon on niin suuri.Ja kun kammoan ääntä ja meteliä.Monen vieraan tapana laittaa tv ja radio auki heti aamusta, mulla aamuisin on täydellinen hiljaisuus.Paitsi silloin, jos itse lattareita tms kuuntelen, mutta se on eri asia, kun hirvittävä uutistulva järkyttävillä äänitehoilla (eikö ihmiset kuule?) aamutuimaan.t. MNi
___________________________________________________________________________________
DX mailing list
DX@xxxxxxxxxxxxxxxx
http://montreal.kotalampi.com/mailman/listinfo/dx
_______________________________________________
THE INFORMATION IN THIS ARTICLE IS FREE. It may be copied, distributed
and/or modified under the conditions set down in the Design Science License
published by Michael Stutz at http://www.gnu.org/licenses/dsl.html
___________________________________________________________________________________ DX mailing list DX@xxxxxxxxxxxxxxxx http://montreal.kotalampi.com/mailman/listinfo/dx _______________________________________________ THE INFORMATION IN THIS ARTICLE IS FREE. It may be copied, distributed and/or modified under the conditions set down in the Design Science License published by Michael Stutz at http://www.gnu.org/licenses/dsl.html