Meteoriheijastuma ei heijastu ”kivestä”, vaan näiden muodostamasta ionisoituneesta vanasta ilmakehässä. Joten heijastuman voimakkuus riippuu ”kiven” tulokulmasta ja nopeudesta – eli missä kohtaa ilmakehää vana syttyy ja syntyy. Kuuluvuudelle tärkeää on myös, missä kulmassa kuultava asema ja antennin suunta ovat meteorisateen tulokulmaan nähden. Antennin suuntaus voi joskus olla hyvinkin ratkaiseva tekijä. Suhteellisen pieniähän nämä kivet ovat – tavanomaisesti vain muutamia millejä halkaisijaltaan – mutta kun vauhti on kova, syntyy jälkeä. Kun meteoriparvet tulevat Auringon läheisyyteen, ne alkavat hajota ja riippuu sitten materiaalista (esim. kivi vaiko rauta), miten ne kestävät. Joku voi osuakin Aurinkoon. Voisi olettaa, että raudasta kasatut aikaansaavat isompia palasia. Myös Jupiter voi kiviä ”ryöstää” … Mielenkiintoinen on myös tuo OH5IY:n monitoriasema www-sivuilla http://www.kolumbus.fi/oh5iy/ . Muuta asiaa liittyvää hyvää lukemista löytyy sivun http://www.vhfdx.de/meteorscatter.html viiteluetteloista. 73 de SDXL1398/OH5MD, Ilkka M. Lähettäjä: dx-bounces@xxxxxxxxxxxxxxxx [mailto:dx-bounces@xxxxxxxxxxxxxxxx] Puolesta ilkka suni At 23:47 8.10.2013, you wrote: Mutta kokonaisuutena: hiekoitus on nyt erittäin tiheää, mutta kivityksestä ei voi puhua. Esimerkiksi 3.10. tuli hiekanjyvää isompaa iltakiveä, ja oli oikeita bursteja.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ |
___________________________________________________________________________________ DX mailing list DX@xxxxxxxxxxxxxxxx http://montreal.kotalampi.com/mailman/listinfo/dx _______________________________________________ THE INFORMATION IN THIS ARTICLE IS FREE. It may be copied, distributed and/or modified under the conditions set down in the Design Science License published by Michael Stutz at http://www.gnu.org/licenses/dsl.html