"
Kansainvälisistä lyhytaaltolähetyksistä on enää rippeet jäljellä ja nekin enimmäkseen ei-eurooppalaisilla kielillä, joten kansojen, kielten ja kulttuurien harrastaminen radion välityksellä on käynyt huomattavasti ohdakkeisemmaksi entisaikoihin verrattuna. Monilta osin se on jopa mahdotonta." kirjoitti JTS.
Valitettavan totta. =(
Jos jotakuta verifioinnit kiinnostavat ja aalloilla on FS- asemia, joiden QSL puuttuvat niin... Kootkaapa ne nyt kansioihin!
Itse olen puuttuvia yrittänyt keräillä 20v raportoimattomuuskauden jälkeen viime ja tänä vuonna.
Onneksi valtaosa tuli kerättyä jo poikuusvuosina (jolloin olin sitä sananmukaisesti), sillä moni noista asemista on jo lopettanut toimintansa.
Muistot kansioissa säilyvät, joten olen yrittänyt haalia helppoja (mutta aikanaan niin tunnerikkaita ja harvinaisia) muistoja lisää.
Eli ei FS- asemiakaan kannata missään tapauksessa aliarvostaa, ja joskus niistä voi tulla kokoelmaan myös uusi verifioitu DX- maa, jos kultavuosina on viettänyt laiskaakin laiskempaa raportointielämää...
Kuten mie.
Joskus mietin (ja vanhin veljeni on tutkintojen vastaanottajana sitä joka vuosi patistanut) radioamatööriluvan uudelleen suorittamista.
Kun sen 1973 suoritin oli moinen 5v vuotta voimassa oleva määräaikainen kokelasluokan lupa, CW:n vastaanotto ja anto pakollinen, vain 40 merkkiä minuutissa, mutta joillekin sekin oli liikaa.
Ja tekniikkakaan ei ollut ( mittee mie moisesta ymmärrän) rasti ruutuun tehtäviä, vaan kaavioista yms piti jotain selostaakin.
Olin käynyt kansalaisopiston radioamatöörikurssin kestäen kaksi lukukautta.
Meistä kurssilaisista vain lopulta kaksi suoritti tutkinnon; tekniikan kysymyksiä oli kovennettu juuri silloin ja kurssin vetäjän mukaan lähentelivät jo yleisluokkaa.
Muutin välittömästi 1974 Helsinkiin (minnekäs sinne antennit laitat alivuokralaiskämppään, lähettimestä oli ainoastaan rakentelija-veljellä kaavio ja 80 metrin kide) ja sitten 1976 armeijaan.
1978 vaihdoin alaa... ja samalla kokelasluokan tutkinnon (OH7UZ) voimassaolo päättyi.
Päättyihän se jo aiemminkin. Silloin oli laki, että voidakseen lähettää oli kuuluttava radioamatööriyhdistykseen.
Minulta se jäi maksamatta 1975, joten nimeni ja tunnukseni on Radioamatöörilehden "Mustalla Listalla" (nimi täysin oikein!) vuoden 1975 alussa.
Silloin pienen A5- kokoisen lehden (DX- kuuntelija jo silloin paljon muhkeampi) sävy oli edelleen mustavalkoinen, etusivun nimipalkki keltainen.
Tuokin RA- lehti tallella.
Nykyisinhän perusluokan RA- lupa on ikuinen, saa käyttää 120w joka alueella.
Ei ollut - kuten tuohon aikaan - vain kolme mahdollista bandia (80, 40 ja 15m), joissa suurin lähetysteho 15w ja sekin pelkästään CW:lla, puheeseen ei ollut oikeutta kuin 2 metrillä.
Ja ei toki joka taajuudella sähkötelty, lähettimet olivat kideohjattuja, eli toimittiin vain taajuudella jonka kide määräsi.
t. MNi