Ennen klassinen nojatuoliraportti oli vähintään puoli tuntia niin, että raportissa on vähintään kolme varmaa ohjelman yksityiskohtaa.

Ja raportissa (saatteessa) kiiteltiin mielenkiintoisesta ohjelmasta, vaikka lokin tekstit oli karumpaa tyyliin "jollotusta, mahatautia, rautalangan virittelyä" jos oli kyse Aasiasta.

Nykyisin raportiksi taitaa riittää pelkkä ääniklippi kuulutuksesta tai jopa ilman sitä.

"Elämme vaikeita aikoja" luki taannoin Aku Ankassa.

Perinteen kannattajana kahta-kolmea kertaa lukuunottamatta raportit ovat lähteneet etanapostilla.

Olen Hailuodossa pitänyt kolme lyhyttä kuunteluperiodia jolloin myös raportoin.

Pituudeltaan 1-3kk.

Vuodenvaihteessa 2012-2013 vastausprosentti 51% ja vuoden alussa 2104 peräti 59%.

Mutta vuodenvaihteen 2018-2019 prosentit oli aivan jotain muuta, vain 18%.

Valtaosa asemista oli tuolloin Aasiasta.

Sukupolvetkin muuttuu. Nykyisille nuorille sukupolville alkaa olla täyttä utopiaa käsin (ei edes koneella!) raapustetut kirjeet.

Miten niihin pitäisi reagoida kun meilit, twitterit ja facet (kaikkia en edes tiedä) kuuluu viesteilyyn.

Käsin täytetty raporttikaavake aiheuttanee suunnatonta hämmennystä.

Tosin sillä on hyvätkin puolensa; vastaukset voivat ovat aivan muuta kuin odottaisi.

Ja kirjeessä voi aina yllättää jollain. 

Ja onhan kirjelaatikossa lojuva eksoottinen kirje postimerkkeineen sykähdyttävä näky.

Mutta vanha tapa ei sovi massaraportointiin.

Siinä on käsi kipeä kun päivän mittaan on raapustanut kymmenisen raporttia.

Selkäkin vanhalla huutaa hoosiannaa.

Kalliiksihan se tulee ja vastausajat pitkiä.

Nykyajan ihmisille ei kuulu kärsivällisyys; vastauksen on tultava alle viikossa tai jopa päivässä-kahdessa.

Kun odottelee vuoden-kaksi loppuu into. Vai?

Joskus minua ennen haittasi (ei enää) raportointilaiskuuteni.

Ja välissä oli jopa 21v kuuntelua ilman ainoatakaan raporttia.

Haittasi sikäli, että sinne meni tavoittamattomiin monta helppoa maata.

Riukiu-saaret, Hong Kong, Etelä-Jemen...

Guinea-Bissaustakin olisi saanut raportin aikaiseksi ym.

Nyt vanhemmiten eläkeukkona on antanut tuossa suhteessa jo itselleen armon.

Mitäpä väliä, silloin oli muuta, elämäntilanteet toisia, oli stressiä, työväsymystä ja kaikkea muuta tavan elämään kuuluvaa.

Nyt riittää jos saan sen 150 maata täyteen.

Tavoite, jonka olisi pitänyt täyttyä jo kymmeniä vuosia sitten.

Ja kaksi maata vielä puuttuu. 😊

Ja muuten raportoin vain asemia, jotka syystä tai toisesta ovat mielenkiintoisia.

Niin olen ennenkin tehnyt säästääkseni postikuluja.

Perinteisessä kirjallisessa raportissa on vaikeutensa.

Kolme varmaa yksityiskohtaa.

Joensuun Kiihtelysvaaran etäradion (kiitos MR) kautta kuulin ensimmäistä kertaa Malediivit (1449kHz) tiistaina 27.10.

Silloin hieman paremmin ja viime yönä aloituksesta kuului vain linnut.

Teepä moisesta raportti.

Parhaiten erottuu alusta se linnun huutelu ja käheä-ääninen kukko.

Olisihan se yksityiskohta.

Myös lintuharrastajana olen yrittänyt jäljittää linnun lajin ihan loogisella tavalla.

Lienen jo jäljillä.

Sittenpä koraania ja sen selitystä.

Tasalta kansallislaulu, joka 27,10 täysin peittyi God Save the Queenin alle ja sinne saudi ja britti upotti koko aseman.

Onnistui nopeammin kuin koko Malediivien saariston uppoaminen meren alle.

Sekin ajan kysymys jos koko saariryhmän suurin korkeus merenpinnasta on vain 2,5 metriä.

En ole vielä heittänyt kirvestä kaivoon.

Josko tuosta kelien myötä irtoaisi jotain enemmän? Ja jota voisi edes kirjallisesti kuvailla?

t.

ex MNi

Markku Niiranen Hailuodosta