Kun kuuntelin tuota JLN:n ÃÃninÃytettÃ, muistelin yhtà omaa ÃÃnitettÃni (josko se lie vielà hengissÃ, nauhuria ei ole?) vuodelta 1975.
Koska nÃkÃmuistin ohella ÃÃnimuistikin toimii, muistan nauhoitukseni hyvin.
Tuota nauhoitusta en ole kuunnellut vuosikymmeniin.
Karjalan Radio lÃhetti tuolloin omia suomenkielisià lÃhetyksiÃÃn, kuten tavallista, ja tuleepa sieltà nytkin jotain jos kuuntelee.
Tyyli erilainen toki kuin 1975.
Tuolloin lÃhetyksien lopussa oli pitkà luettelo karjalaisia nimiÃ, jotka ansioituneet ties mistà syystÃ.
Suomalaisia kuuntelijoita nimitykset ehken hymyilytti, mutta heille (ja myÃs meille, jos asuisimme samanlaisessa yhteiskunnassa kuin he tuolloin) nuo varmasti olivat ÃÃrimmÃisen tÃrkeitÃ.
Eli "Ansioitunut siankasvattaja" tuskin hymyilytti heitÃ, se oli tosiasiallinen kunnianosoitus kaikesta tyÃstÃ!
Samassa tilanteessa ottaisimme sen myÃs samankaltaisena kunnianosoituksena.
Muuten tuo 1975 Helsingissà meni tyyliin, ettà liikenne oli sekaisin ETYK- kokouksen vuoksi, josta myÃs nauhoitin juttuja.
Presidentti Kekkonen (jolle vasta 1979 sain sanoa "HyvÃÃ pÃivÃÃ Herra Presidentti" ollessani puutarhaharjoittelijana Kultarannassa) sanoi ETYK:n kÃttelyjen jÃlkeen savolaisittain "Nyt helepottaa."
Helsingin liikenteessà ehdin nÃhdà jotakin,Â
Mannerheimintiellà Gerald Ford meni limusiinissaan, mustassa, ohitseni.
Turvamiehet (reppanat) siirtyilivÃt vinhaa vauhtia kulkevan auton mukana roikkuen sivuilla, siirtyen sità mukaa, mikà oli heidÃn mielestÃÃn parasta presidentin ja kadun vierià kansoittavan kansan vÃlillÃ.
Jenkkien perÃssà kiiruhti samanlainen auto, jossa Kreikan lippu.
Ja lisÃÃ tuli.
Tapani mukaan kÃvin Annankadun asunnostani linturetkillà Kaivopuistossa varhain aamulla ja myÃhÃÃn illalla.
MyÃhÃÃn illalla, kun toukokuun tapaan oli arktisten lintujen kevÃtmuutto.
Kun sinne pÃÃsin illalla kiikarini kera, istuin tavalliselle puistonpenkilleni, vakipaikalleni.
Muistan, kaukana alhaalla kÃveli nuori kaunis tyttÃ, ruskeat hiukset, vihreÃà luomivÃrià ja tummanpunaiset huulet.
Katsoin kiikarilla.
Kirjoitin pÃivÃkirjaani 19- vuotiaana hÃnestà :"pettÃmÃtÃn yhdistelmÃ!"
Poliisi ETYK:n aikana tuli taakseni ja kysyi "mità kiikarin kanssa teen?"
NÃytin ylhÃÃllà matkaavia satojen/ Âtuhansien allien, mustalintujen ym parvia ja kerroin: "katselen noita!"
KÃvelin kotiin tuttuja reittejÃni ja katujani, Neuvostoliiton kaupallisen edustuksen kohdalla jÃlleen kerran poliisi pysÃytti minut, ja pyysi minua menemÃÃn kiikarini kera kadun toiselle puolelle.
Huoks, onneksi mulla ei tuolloin ollut tehokasta kaukoputkea ja myÃhempià radiovÃrkkejÃni mukana...
Olisin selkeÃsti ollut kai 007 nykyisillà kapineillani. :p
Muistelee,
MNi Hailuodosta