Tuohon asuinpaikkaani olen viitannut monesti, upea kuuntelupaikka meren rannalla samoin kuin noin puolen kilometrin päässä sijainnut Villa Svalvik, jossa myös asuin.
Entisiä aatelishuviloita, Honkasyrjä rakennettu 1879 ja Svalvik hieman myöhemmin.
Tuohon aikaan (1987 - 1989) ei ympäristössä pahemmin muita rakennuksia ollut, eli täysin häiriötöntä.
Jollaksen kartano oli pikkumatkan päässä.
Se ja nuo kaikki muutkin rakennukset oli Snellman korkeakoulun käytössä, joka koulutti ja kouluttaa Steiner- koulujen opettajat ja lastenhoitajat.
Nykyisin korkeakoululla on hulppeat uudet opiskelutilat Jollaksessa.
Mie olin siellä puutarhaopiston jälkeen kaksivuotisella biodynaamisen viljelyn ja maisemanhoidon linjalla.
Villa Honkasyrjä (ennen kuin siirtyi myöhemmin Helsingin kaupungille) oli Nybomin aatelissuvun hallussa, niitä viimeisiä sukuja Suomessa jotka aateloitu.
Viereisessä pikkuhuvilassa asuivat suvun hyvin iäkkäät silloiset edustajat, joista Ola Nybom Suomen parhaita perhos- ja vesiperhosasiantuntijoita.
Ja mie hyönteisharrastajanakin olin haltioissani liki 90- vuotiaan miehen asiantuntemuksesta! =)
Pentti Linkolan kanssa katselin mm haahkoja Svalvikin huvilan kiviterassilta meren rannalta ja keittelin kahvia miehelle huvilan keittiössä.
Metsätaipaleilla katkeroitunut mies ei kanssani havainnut kuin ihmisten heittämät tulitikut ja tupakan tumpit, vanhan todella ansioituneen lintuharrastajan maailma oli kaventunut.
Kiviterassi jatkui kallioiden kautta suoraan äkkijyrkästi mereen, aivan kohtisuora putous metrejä ja metrejä.
Villa Honkasyrjän alakerrassa oli upea lasiterassi, salonkihuone (vai miksi sitä kutsutaan) takkoineen, keittiö ja sauna ja sen ohessa terassi merelle.
Ylhäällä yhdessä huoneessa parveke ja paljon pikku huoneita, joissa me samassa oppilaitoksessa olevat asuimme, Sirpa, Ilse, Ewy, Jarmo, Vesa ja minä.
Ja kun eri sukupuolta, ihmissuhdejuttuja ja mustasukkaisuuskonflikteja tuli.
Minäkin moisissa mukana. :(
Professori Wileniuksen tytär (muistaakseni näin) vietti silloin häitään, ja Jollaksen kartanon jääkaapissa oli kuulemma rääppiäisiä.
Veneellä teimme matkan sinne, otimme mukaan mm 1,5 litran shamppanjapullon ja ison täytekakun ym.
Myöhemmin saimme kuulla, että täytekakku ym oli sallittu, mutta se pullo ehken ei. =)
Mutta mistäs tiesimme kun toisaalta sanottiin, että kaikki oli vapaassa käytössä.
Järjestimme juhlat yhdessä entisten kartanon omistajien, Nybomien, kanssa lasiterassilla.
He kertoivat vanhoja muistoja, joiden jälkiä myös havaitsin.
Helsingin pommitusten aikaan Helsinki pimennettiin, ja saaristoon sytytettiin hämäykseksi valot.
Niin myös Jollakseen, jossa mm Jollaksen kartanon ovenpieleen on jätetty muistoksi pommin sirpaleet.
Pommeja tuli Jollakseen muuallekin, vain kymmenen metrin päähän Honkasyrjän kartanosta kalliolle.
Nybomit kertoivat, että olivat samalla lasiterassilla missä me nyt, ja koko rakennus tärähti ja tuntui heilahtavan ylös.
Pommin voima sirpaleineen osui viereiseen varastorakennukseen.
Sen paikattu ovi oli säilytetty muistona, samoin arviolta 150 kiloisen lentopommin sirpaleet löytyi ruostuneina nurkasta.
Vieressä oli toinen varasto, jossa oli 1800- 1900- lukujen puusepän välineitä ja ikivanhoja posliiniastioita.
Huvilan alla oli kivikellari, jossa oli entisen asukin veljen, merikapteenin, alkoholiharrastuksen tulokset, satoja ja satoja tyhjiä konjakki- viini- ja muita pulloja tyhjinä.
Alkaen aivan vuosisadan alusta.
Wow!
Harmittaa, kun noiden etikettejä (kun harrastan myös numismatiikkaa ja filateliaa) en ottanut talteen, ne olisivat etiketteinä toisissa kansioissa upeita.
Huoks, jos vielä tästä jatkan naputtelen tekstiä aamuun saakka (sekään ei mulle tavatonta), ja höperehtimiseni diskataan
Parasta lopettaa muistelut... ettei rutinoita tule.
Täällä on näemmä hyvin tarkkoja lukijoita. :)))
t. MNi Hailuodosta