Mika MÃkelÃinen ja Jim Solatie vetivÃt Inariin 14 kilometrià kupariantennia, koska he haluavat kuulla kaikki maailman radioasemat
31.1.2014 2:00 0
SIRPA RÃIHÃ HS
Jim Solatie ja Mika MÃkelÃinen kuuntelevat Inarissa kesÃllà 2009 nauhoitettua, Buffalon paikallisaseman lÃhettÃmÃà amerikkalaista kantria. Perseus-radiolla (musta laatikko edessÃ) pystyy nauhoittamaan kerralla kaikkia keskiaaltoalueen taajuuksia. Kuva on MÃkelÃisen kotoa.
KUKA
Mika MÃkelÃinen
Syntynyt Helsingissà 30. toukokuuta 1965.
Ylen ulkomaantoimittaja.
"Aloitin harrastuksen, koska en lÃytÃnyt tarpeeksi mieleistÃni musiikkia Ylen kahdelta kanavalta 1970-luvun lopun radiomonopolin aikaan. Aloin etsiÃ, mità kaikkea muuta radioaalloilta lÃytyy. RÃtinÃiden seasta kuuluvat kielet herÃttivÃt uteliaisuuden. Ohjelmien kuuntelu muuttui bongausharrastukseksi."
KUKA
Jim Solatie
Syntynyt Helsingissà 20. syyskuuta 1967.
Luovuuskouluttaja, toimitusjohtaja ja Dibitassut-animaation kehittÃjÃ
"Kipinà dx-kuunteluun syntyi vuonna 1981, kun serkku esitteli radioasemilta saamiaan QSL-kortteja. EtelÃ-Afrikan Radio RSA:n vÃrikÃstà vastauskorttia ihaillessa 14-vuotias oli tÃysin myyty."
Miten asennetaan 14 kilometrià kupariantennia Lappiin kotivoimin? Tarvitaan kaksi ihmistÃ.
Toinen kulkee edellà ja syÃttÃà kelalta tietokonepiuhan paksuista antennia. PerÃssÃtulija nostelee sità haarakepin avulla puiden oksiin kolmen metrin korkeuteen.
Seuraavaksi kysyt, miksi. No vaikka siksi, ettà viritelmÃn avulla pÃÃsee kuuntelemaan kaikkia maailman radioita.
Mika MÃkelÃinen ja Jim Solatie ovat kavereineen vetÃneet mainitun mÃÃrÃn johtoa neljÃÃntoista kompassisuuntaan Inarissa kolmen viime vuoden aikana. He ovat dx-kuuntelijoita eli radioasemien metsÃstÃjiÃ. He ovat alallaan maailman huippuja.
Dx tarkoittaa "kaukaista tuntematonta" (engl. Distant X). Kuuntelija istuu tietokoneen ÃÃressà kuulokkeet pÃÃssà ja yrittÃà eri vÃlineillà tallennetun puheen, musiikin ja muun kohinan seasta lÃytÃà mahdollisimman paljon eri radioasemia.
Se vaatii herkkÃà korvaa: yhdellà taajuudella pauhaa useita asemia yhtaikaa.
"Tunnistamme lÃhemmÃs sata kieltà jo parin lauseen perusteella", Solatie arvelee.
Miehillà on koti ja perheet pÃÃkaupunkiseudulla, mutta heidÃn kuuntelutukikohtansa sijaitsee Inarissa. MÃkelÃinen ja Solatie ovat rakentaneet harrastajaporukan kanssa tunturiin mÃkin, jossa he purkittavat antenniverkkonsa pyydystÃmÃà dataa.
Inari on dx-paratiisi. Keski-Euroopan radiomÃkà ei yllà Pohjois-Suomen perukoille, minkà lisÃksi kolkka on ison osan vuodesta pimeÃnÃ.
"Auringonvalo muuttaa ilmakehÃà siten, ettà radiosignaalit eivÃt heijastu siità kunnolla", MÃkelÃinen sanoo. "Tehokkain kuunteluaika on yÃllÃ."
Dx-kuuntelija elÃà heijastuksista. Prudhoe Bayn radio Pohjois-Alaskassa lÃhettÃà sÃÃtiedotuksia Ãljynporaajille vain 10 watin teholla. TÃllaisen lÃhetyksen kuuluvuus on normaalisti muutama kilometri, mutta MÃkelÃisen ja Solatien hirviÃantenni nappasi signaalin kimmokkeena ilmakehÃstà lokakuussa 2010.
LÃhetyksen bongannut MÃkelÃinen sai pupelluksesta selvÃà sen verran, ettà sÃÃstà puhutaan, mutta ei saanut poimittua ID:tà eli tunnistetta. Se tarkoittaa radioaseman nimeÃ, jonka juontaja yleensà kiekaisee jossain vaiheessa lÃhetystÃ.
MÃkelÃinen jÃljitti signaalin Floridan ja Alaskan vÃlille. HÃn kysyi apua Yhdysvaltain lÃnsirannikon dx-kollegoilta, jotka varmistivat aseman Ãljynporaajien sÃÃtiedotusasemaksi.
MÃkelÃinen lÃhetti WQLE259-nimiselle asemalle kuunteluraportin sÃhkÃpostilla ja sai yllÃttyneen vastauksen. HÃn oli ensimmÃinen, joka oli havainnut aseman Alaskan ulkopuolella.
"Uuden aseman lÃytÃminen on aina hienoa, mutta sieltà tuleva vastaus naulaa suorituksen", Solatie kertoo.
MÃkelÃinen pyytÃà sanomaan minkà tahansa valtion.
"Papua-Uusi-Guinea."
HÃn ottaa tyÃhuoneensa hyllystà kansion ja nÃyttÃà postikortin, joka alkaa sanoilla "Dear radio friend." Se on tullut 1990-luvun alussa Papua-Uudesta-Guineasta, mistà MÃkelÃinen bongasi paikallisradion.
HÃn on lÃytÃnyt aseman kÃytÃnnÃssà jokaisesta maailman valtiosta. "Sudanilaisten asemien tunnistamisessa oli tosin ongelmia, koska niillà on aika huonot listat omista medioista."
Ennen sÃhkÃpostia dx-kuuntelijat lÃhettivÃt kuunteluraportteja asemille kirjeitse. Niihin tuli vastauksena yleensà postikortti.
"Bolivialainen Radio Eco tosin lÃhetti tÃytetyn alligaattorin."
Maailman dx-harrastajat kuuntelivat radioliikennettà pitkÃÃn samalla kalustolla, kunnes 2007 markkinoille tuli italialaisten kehittÃmà Perseus-vastaanotin.
Se on vanhan nettimodeemin nÃkÃinen musta palikka. MÃkelÃiselle ja Solatielle se on aarre.
"Siità lÃhtien kun kasettimankka keksittiin, aina on ÃÃnitetty yhtà taajuutta kerrallaan", MÃkelÃinen selittÃÃ. "Perseus oli ensimmÃinen radio, jolla pystyi nauhoittamaan 1 600 kilohertsin taajuuskaistan eli kÃytÃnnÃssà koko keskiaaltoalueen."
Kun tÃmmÃistà mÃllià nauhoittaa tunnin, niin sità informaatiota saakin sitten kuunnella lopun ikÃÃnsÃ. Vaatii taitoa ja kokemusta valita nauhoituksesta juuri ne taajuudet, joista uudet asemat todennÃkÃisesti lÃytyvÃt.
MÃkelÃinen ja Solatie kÃyvÃt Inarin mÃkillà muutaman kerran vuodessa, jolloin he nauhoittavat Perseuksella niin paljon kuin mahdollista ja vievÃt materiaalin kotiin tutkittavaksi.
Mikà on maailman paras radioasema?
"Sellainen, joka soittaa amerikkalaista kantria", MÃkelÃinen vastaa epÃrÃimÃttÃ.
Solatie nostaa ykkÃseksi filippiinilÃiset asemat. "Joskus ne lÃhettÃvÃt taajuuden tÃydeltà pelkÃstÃÃn hitaita rakkauslauluja. Se kuulostaa hienolta."
LisÃÃ tietoa dx-kuuntelusta Suomen DX-liitolta osoitteessa sdxl.org
LÃhde: http://www.hs.fi/ihmiset/Kaksikko+l%C3%B6yt%C3%A4%C3%A4+kanavia+kaikkialta/a1391063736160