Hyvää iltapäivää!
Monien riemuksi en ole esiintynyt täällä noin neljään kuukauteen, mutta syitäkin oli.
Olen pahoillani siitä, etten osallistunut IS:n hienoon kisaan johon ilmottauduin, mutta kerron nyt miksi.
Juuri sillä viikolla, jolloin vastaukset piti IS:lle lähettää, kuoli rakas ystäväni kotonani (12.7) rauhallisesti iässä 19 vuotta 1kk, eli Mimmi- kissani.
Välittömästi tuon nuorempi sisar Nyyti (18v 6kk) reagoi, ja sai ummetuksen ja virtsatieongelmat, joita hoitelin kuukauden.
Sitten vanhan kissan kynsien liikakasvu, joka hoidettiin nukutuksessa viime viikolla.
Syynä oli myös DX- väsymys; kesän FM- kelit täällä pohjoisessa Hailuodossa kehnoimmat kuin juuri koskaan aiemmin, vaikka etelässä iloiteltiin vaikka mistä!
Samaa voin lukea oululaisen JVA:n blogista.
Kesäkuussa vain muutama avaus, jotka päivystyksellä kirjasin itselleni.
Heinäkuussa kuulin vain kerran brittejä yhtenä aamuna muutaman minuutin, sitten hiljaisuutta.
JVA oli blogannut aurora-ES- kelien mahdollisuuden (jonka tänä vuonna unohdin jotenkin täysin!) , eli heinäkuussa parina iltana mukavasti islantia, Fär-saaria, brittejä... , mie nukuin.
Vaikka viime vuoden Islanti olisi voinut moisista muistuttaa ja jo 70-luvun britit samanlaisilta Au-ES- keleiltä illalla.
Ja elokuu, täyttä hiljaisuutta.
Surkein FM- vuosi kohdallani koskaan!
Siis, mihin menet suomalainen DX- kuuntelu?
Ensi vuonna jäsenmaksu 56 euroa kertoo uusin lehti.
Köyhänä eläkeläisenä (jolta jää käteen, eli ruokaan, vaatteisiin ym, rahaa kuukaudessa joku 300-400e) on jo 56e sillä rajoilla, että luovunko jäsenyydestä varsinkin, jos on hankittava se tuikitärkeä WRTH.
Se on tärkeä, mutta onko sitä myös liiton jäsenyys?
Jäsenyys jäsenelle, joka erakkona viittaa kintaalla sosiaalisille suhteille ja jolle vain lehti on se tärkein syy kuulua liittoon.
Kaikista muista yhdistyksistä olen luopunut jo aikoja sitten kun ei varaa, parista lintuyhdistyksestä. URSA:sta, Suomen Radiomatööriliitosta, Suomen Kuuntelijamatööreistä...
Kaupunginpuutarhurien Seuran jäsenyys on jäänyt, kas kun olen eläkeläisenä vapaajäsen.
Ihmiset, kuuntelija ja ammattilaiset?
Tälle keskustelupalstallekaan en oikein tunne kuuluvani.
Aloitettiin keskustelu sitten mistä ikinä tahansa niin aina se päätyy 2-5 jäsenen toimesta niin hillittömään tekniikan keskusteluun (tai sanakirjan vääntelyyn jonkun sanan merkityksestä), etten jaksa enää.
Ja kun sama jatkuu lehdessämme.
Kuusisivuinen SDR- vastaanottimen esittely oli minulle jo liikaa.
Tosin hienoa, että artikkeleita tulee, mutta mie en moisesta ymmärtänyt juuri pätkääkään.
Ymmärsin toki, mitä testattavalla aparaatilla kuului.
Se oli testissä myönteistä kun vuosia olen lukenut sitäkin, että radiossa on sitä ja tätä teknikkaa (joita testissä ei oltu edes kokeiltu), ja vain ohimennen mainittiin, että kyllähän sillä lyhyillä joku Kiina tms kuului.
Kaipaan vanhoja SSS:n radiotestejä!
Niissä vain ohimennen paneuduttiin koneen sisuksiin ja tekniikkaan, loppu olikin täyttä asiaa.
Eli mitä kuului ja miten milläkin aaltoalueella; eli oliko radio sovelias vai ei.
Nyt kun täällä joku muistelee vanhoja (omasta mielestään hyviä) vastaanottimiaan on vastaus helposti: kaikki viittaa siihen, että ne ovat tarkoitettu vain harrastelijoille, ei ammattilaisille.
Voi pyhä jysäys ja vee: KUINKA monta ammattilaista on noin 600 liiton jäsenen joukossa?
Eli niitä, jotka käyttävät ja joilla on varaa käyttää vanhoja ammattilaitteita?
EIKÖS harrastelijat käytä harrastelijalaitteita enimmäkseen?
Kuinka monta SDR:n käyttäjää on noin 600 liiton jäsenen joukossa?
Oletettavasti noin 5-6%, jos 10% niin huh, sitä epäilen.
Eli ne, jotka haluavat harrasteessaan pidemmälle, käyttävät tietenkin kaikki mahdollisuudet päästä pidemmälle, luonnollisesti.
Valtaosalle riittää huomattavasti vähempi, eli maailmanradioilla ja vanhoilla liikkareilla pärjää..., ja kunnossa olevalla höyryradiolla huomattavan pitkällekin, edelleen!
Ja minusta on melkoinen fakta (toisin kuin äsken luin), että valtaosaa (90% liiton jäsenistä) kiinnostaa juuri se, että mitä noilla kapineilla ja antenneilla saa aikaiseksi.
Yllättäen paljonkin niillä saakin aikaiseksi...
Tai sitten olen niin ajastani jälkeen jäänyt (kuten olenkin), jota ei tietokonepuoli kiinnosta pätkääkään, ja ei ole koskaan kiinnostanutkaan.
Mutta, mihin pitkällä sepustuksellani pyrin?
Meitä on paljon vanhoja kuuntelijoita, kenties satoja liiton jäseniä , joita ei tämä systeemi ja nykytekniikka oikein kiehdo ja jotka ovat eronneet.
Mielestäni nuo wanhat parrat (jotka roikkuivat vuosia rankkien kärkisijoilla ja häipyivät) olisivat otollisempia ja paljon tärkeämpiä uusia jäseniä (tai vanhoja uusia jäseniä) kuin nykynuoret, jotka kokeilevat, kyllästyvät heti ja kokeilevat taas parin viikon kuluttua jotain muuta kivaa netistä löytyvää.
Ei löydy sitä kymmenien vuosien pitkäjänteisyyttä näinkin vaativaan harrasteeseen.
Vanhoja lehtiä katsellessani oli tekemisen, harrastamisen ja onnistumisen riemua 70-, 80- ja 90- luvuilla (ainakin vikan alussa), sitten homma jotenkin muuttui uusien harrastajien myötä... ja muuttui lehden nimikin.
Ei ollut DX- kuuntelija vaan Radiomaailma.
Ja porukkaa liukeni liitosta sen minkä ehti, ja syyksi aluksi sanottiin innostus tietokoneisiin.
No mutta kas, kun radiot nykyisin tietokoneilla niin miksei porukka palaa takaisin tietsikoiden pariin vaan jäsenkato jatkuu?
Mielestäni radioamatöörit ovat onnistuneet jäsenhankinnassaan meitä paremmin vaikka sielläkin kai hiipuu ja on hiipunut jo vuosia.
Minun on turha puhua lehdestä ja sisällöstä, koska itse olen lupautunut jo vuoden aikana kirjoittamaan sinne artikkelisarjan urastani ja ehken muutakin.
Mutta kunhan jaksan, puuh...
Sitten asemapisteistä.
Jos tuo homma häipyy loppuu monilta myös DX- kuuntelu.
Kas, kun se asia nyt vain on niin, uskokaa vaan! =)
t. jäsen 2314, MNi Hailuodosta
Dx- kuuntelija, entinen radioamatööri (OH7UZ), entinen kuuntelijamatööri, joka myös aktiivisesti on harrastanut tai harrastaa hyönteisiä, kasveja, lintuja, tähtitiedettä, numismatiikkaa, filateliaa, piirtämistä, öljyvärimaalausta... ja kirjoittamistakin, vaikkei kai uskoisi... ;D