Eiköhän kaikki ole sallittua.
Ja mie olen aukonut täällä päätäni jo tarpettoman paljon ja osin kitkuisesti, eli täytynee pitää pienempää suuta. =(
Tosin FM- puolella sama kirjoituvimmani näyttää jatkuvan...
Olisi syytä jo raihnaisen ukon ottaa rauhallisemmin, mutta olen mikä olen.
Onneksi kävelemään pystyn...
Olipa tuossa jokunen vuosi sitten aivan toisenlaista.
Netissä lääkäripalstalla taannoin yksi nainen kirjoitti, että hänellä oli 2,5 kuukautta yhteenmenoon kihti ja joutui lopulta pyörätuoliin.
Vastannut lääkäri totesi, ettei koskaan ole kuullutkaan niin pahasta kihdistä.
Eipä tuo lekuri paljoakaan tiennyt.
Kun tänne Hailuoton muutin, krooninen kihtini jatkui ekan kerran 5 kuukautta putkeen.
Sitten parin kuukauden kesätauko, ja sen jälkeen kihtia 8 kuukautta putkeen!
Useimmiten vasemmassa koivessa (3-4 varvasta, koko jalkapöytä ja nilkka), mutta tuolloin se levisi oikeaan käpäläänkin ja lopulta polveen.
Pinnatuolin avulla yhdellä jalalla pompin asunnossani.
Ja sitten tuli samaan aikaan vaikea noidannuoli- kohtaus, myös krooninen.
Tuota olin pelännyt, että samanaikaisesti.
Kotona huusin kivusta kun mikään rohto ei kunnolla auta.
Väkisin välillä hampaat irvessä pyörän selkään kun oli pakko mennä kauppaan.
Mutta kihdin vuoksi ei välillä mahtunut mikään jalkine kunnolla, joten parhaimmillaan tassuttelin villasukka koivessa ja sen päällä muovipussi.
Asuntoni on kyllä invalidimitoitettu (kas kun tämmöisessä asun) ja naapurit vanhoja ukkoja ja mummoja paria nuorta paria lukuunottamatta.
Noina pahempina aikoina mietin, että vanhat mummot ja ukot olivat rollaatorinsa kera paljon ketterämpiä jaloistaan liikkumaan kuin minä nuorempi, nyt 57v.
Ei siinä paljon tehnyt mieli istua radion ääressä, mutta kun makuullakaan ei oikein voinut olla, ei mitenkään.
Eli ei se eläkeukonkaan elo aina ole riemua.
Tämä viesti olisi tarkoitus mennä Ilkalle yksityisesti, mutta jos julkiseksi pamahtaa, niin anti mennä.
En sitä murhetta kanna.
t. MNi