Tervehdys!
SDXL:n
pj. Kari Kivekäs kysyi vuoden 2013 ensimmäisen RM:n pääkirjoituksessa
ansiokkaasti: "Pitäisikö meidän keskittyä enemmän hard-core -kuunteluun
ja suuntaavamme toimintaamme enemmän tuohon suuntaan?".
Mielestäni
Kari kertoi sen tosiasian, mikä on jo toteutunutkin! Kun uusia jäseniä
ei liittoon ole oikein saatu, niin jäsenkunnan keski-ikä nousee koko
ajan. Konkarit harrastavat DX-kuuntelua niin kauan kuin kuulo pelaa. Ja
kuuntelukohteina ovat silloin hard core-asemat.
Keskustelu
velloo tälläkin foorumilla jopa kyllästymiseen asti sen ympärillä,
miten saisi enemmän pisteitä ja miten pisteaskusääntöjä voidaan venyttää
ja miten pistelaskentaa valvotaan erilaisten lautakuntien avulla.
Väistämättä tulee mieleen, että onko DX-kuuntelun tärkein asia
todellakin pisteiden metsästys?
Eipä
siinä sinällään mitään pahaa ole, että pistelaskustakin keskustellaan
demokraattisessa maassa. Olen itsekin tähän keskusteluun osallistunut silloin, kun kyse on ollut epäoikeudenmukaisuuksien korjaamisesta. Toivoisin kuitenkin, että pistelaskukeskustelun ohessa käytäisiin myös
keskustelua siitä, miten liittoon saataisiin uusia jäseniä ja mikä on
liiton tulevaisuus
Tarvitaan asennemuutosta: Se, joka hankkii liitolle yhdenkin uuden jäsenen, on kova kuuntelija!!!
Kuten
RM:n pääkirjoituksessa todetaan, kynnys DX-kuuntelun aloittamiseen on
noussut, koska useiden lyhytaaltoasemien toiminta on loppunut. Siinä
samassa ovat lopettaneet suomenkieliset ulkomaanpalveluasemat, joista
monet nykyiset rankkisoturit oman DX-uransa aloittivat vuosikymmeniä
sitten.
Toinen
syy aloittamiskynnyksen nousuun on mielestäni kaupungistuminen. Suurin
osa suomalaisista ja samalla DX-kuuntelijoista asuu nykyisin taajamissa
ja kaupungeissa, joissa antenninveto on vaikeaa ja häiriötaso
kestämätön. Kun tähän lisätään vielä liiton paikallisosastoverkon
harveneminen, niin ei ole mikään ihme, että aloittelijoiden on entistä
vaikeampi saada paikallisesti ohjausta.
Pääkirjoituksesta heräsi hieman sarkastinen ajatus:
SDXL.n
olisi syytä valmistautua toimimaan eräänlaisena perinnejärjestönä ja
huoltosäätiönä, kuten muillakin veteraanijärjestöillä on tapana.
Toiminta keskittyy DX-perinteen keräämiseen, museointiin, säätiöintiin
ja DX-veteraanien huoltoon. Näin nimittäin tulee vähitellen käymään, jos
uusia jäseniä ei saada ja vanhat eivät enää jaksa. Mutta se lienee
väistämätöntä vai onko? Keskustelu jatkukoon.
73's Hannu